Jive Miguel on kuollut Songtext
von Edu Kettunen

Voi luoja että käy kipeää tämä
Savusumun himmentämä
Keskiviikko iltapäivä
Mä en voi olla kuulematta
Ikkunapöydän runoilijaa
Varsinainen tuulenpyydystäjä
Luotiliivimies

Se paasaa rohkeudesta
Se puhuu rakkaudesta
Lainauksin lennokkain
Viinibaarin hämärissä
Tuulen pyydystäjä
Tamburiinimies


Se on maailmanpelastaja
Kunhan maailma pysyy
Viinilasin burgundinpunaisessa
Hämärässä
Ja varsin teatraalisesti
Se vilkaisee kadun poikki
Muka liikuttunein silmin
Vanhaa koditonta naista

Jonka sielu leijailee
Mantteleiden pimeydessä
Iltapäivän kääntyessä
Iltaan vääjäämättä
Ja luojankiitos tuo surullinen
Hahmo muuttuu pikkuhiljaa
Näkymättömäksi
Savusumun lonkeroissa

Joissa mainosmiesten lediseinät
Välkkyy utuisina leimahduksina
Kuin tykkituli yössä Verdunin
Kunpa viriäisi tuuli

Voi kun tapais Jumalan
Vähän niinku kesken kaiken
Vois neuvotella diilin
Josta hyötyis kumpikin
Sanois vaan et eiköhän
Me jätkät päästä sopuun näistä
Asioista lopultakin aika itse keksityistä


Jive Miguel on kuollut
Se kuoli vanhuuteen
Yksin jossain Chilen tuulisella rannikolla
Se vei mukanaan
Kokaiinikeisareiden salaisuudet
Joiden vuoksi olen myynyt sieluni
Ja kaiken

Kujanteella käy
Pieni tuulen tapainen
Se pyörähtää sen kodittoman
Rouvan kantapäissä
Kuin musta pieni koira
Pieni turva maailmassa

Jive Miguel on kuollut