Aurinkolaulu Songtext
von Vesa-Matti Loiri

On monta uskoa päällä maan
Ja toinen toista kiittää
Mut laulajilla yks usko on vaan
Eliniäksi hälle se riittää
Min′ verran meissä on lempeä
Sen verran meissä on iäistä
Sen verran meistä myös jäljelle jää
Kun päättyvi pähäivä tää

Kuka tietävi, mistä me tulehemme
Ja missä on matkamme määrä
Hyvä että me sitäkin tutkihimme
Ei tutkimus ole väärä
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan
Me kuljemme kumpuja mustan maan
Ja täällä meidän on eläminen
Miten taidamme paharhaiten


Me olemme kaikki nyt laivalla
Jaha kynnämme suurta merta
Me synnyimme tänne vaivalla
Ja vaivalla kuolemme kerta
Mut se mikä niiden on välillä
Se olkohon lämpöä, lempeä
Kas, yössä kun yhtehen sattuu kaks
Käy kulkukin helpommaks

Mut emmehän yössä vain astuhukaan
Myös aamussa astehelemme
Vaikk' kuljemme kumpuja mustan maan
Niin maassa tok′ kiinni emme
Tääll' onhan niin paljon muutakin
Kuin multaa, on kaunista, kultaakin
Kun elämän ääriltä etsimme vain
Tai kuiluista kuolehevain

Tai katsokaa, miten lainehet
Ikikauniisti rantoja kaulaa!
Tai kuunnelkaa, miten lintuset
Ikilempeesti lehdoissa laulaa!
Tai ootteko nähnehet illan kuun
Ja kuullehet kuisketta metsän puun
Min' ylitse valkeat hattarat
Suvitaivaalla vaeltavat?


Tai ootteko koskaan te painaneet
Pään kesäistä nurmea vastaan
Kun heinäsirkat on helisseet
Jaha raikunut laulu rastaan
Sinikellot tokko ne keinuivat
Lepinkäiset tokko ne leijuivat
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet
Sitä hetkeä unhota et

Tai ootteko mennehet milloinkaan
Tehe aamulla järvehen rantaan
Kun aurinko noussut on aalloistaan
Jaha paistanut valkosantaan
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin
Sumun keskeltä nousiko seijastuin
Sadun saaret, niemet ne terheniset
Sitä utua unhota et

Oi, ootteko silloin te tunteneet
Maan luonnossa maailman Luojan
Oi, ootteko silloin te löytäneet
Yön aaveilta armahan suojan
Ja ootteko silloin te itkeneet
Ja hyviä olleet ja hymyilleet
Oi, ootteko silloin te lempinehet
Sitä lempeä unhota et

Soi, helise siis, sävel hempehein
Halo aaltoja, laulajan haaksi
Käy purjehin täysin ja pullistuvin
Jätä välkkyvä jälkihi taaksi
Ja vaikka mun nuorena laineet vei
Niin eipä se hukkahan vaipunut, ei
Joka upposi laulujen laineisiin
Ja untensa unelmiin