Ei musta Songtext
von Sanna Kurki‐Suonio

Ei minusta, ei minusta ollenkana,
ollenkana, ollenkana, lienekänä
viikoista ja viikoista vihanpitoa
ja kaukaista, ja kaukaista ylenkatsetta.

Kotoa, kun kotoa kylälle läksin,
luota ehtoi, luota ehtoisen emoni,
tungin tulta, tungin tulta sukkahani,
kekälettä, kekälettä kenkähäni:
jottei pysty, jottei pysty pilkan nuolet,
eikä satu, eikä satu pahat kielet.

Aina laulan, aina laulan laitettava,
vihattava, vihattava vierittelen.
En oo sorja, en oo syötävän soria,
enkä lainen, enkä purtava punainen.
Aina soisin, aina soisin soitettavan,
ja aina illat iloa pidettävän.


Tiedän tuulen, tiedän tuulen, tiedän tyynen.
Tiedän varjon, tiedän varjon vastarannan.
Mihin tässä, mihin tässä vietänehen?
Kuhun viimein, kuhun viimein joutunehen?
Enpä mahdu, enpä mahdu maanrakohon,
ilman taudin, ilman taudin tappamatta,
suohon en, ja suohon en solahtane,
ilman surman, ilman surman sattumatta.
Makajaisin, makajaisin, vaan ei nukuta,
ja joisin vettä, joisin vettä, ei janota.

Aina laulan, aina laulan laitettava,
vihattava, vihattava vierittelen.
En oo sorja, en oo syötävän soria,
enkä lainen, enkä purtava punainen.
Aina soisin, aina soisin soitettavan,
ja aina illat iloa pidettävän.

Teräksestä, teräksestä teetän kengät,
vaskesta, ja vaskesta valetan kannat.
Millä seison, millä seison seinän vierel,
kuuntelen, ja kuuntelen luojan perukset.
Jo nyt loppuu, jo nyt loppuu luodetuulet,
kovat tuulet, kovat tuulet pohjosesta.
Nyt vaan läikkyy, nyt vaan läikkyy lämmin tuuli,
armahasta, armahasta auringosta.
Päivä meille, päivä meille paistakohon,
ja mielipahat, mielipahat painukohon.


Aina laulan, aina laulan laitettava,
vihattava, vihattava vierittelen.
En oo sorja, en oo syötävän soria,
enkä lainen, enkä purtava punainen.
Aina soisin, aina soisin soitettavan,
ja aina illat iloa pidettävän.

Aina laulan, aina laulan laitettava,
vihattava, vihattava vierittelen.
En oo sorja, en oo syötävän soria,
enkä lainen, enkä purtava punainen.
Aina soisin, aina soisin soitettavan,
ja aina illat iloa pidettävän.