Pelle Époque Songtext
von Ruger Hauer

Yks louhii, toinen raijaa, kolmas ampuu, ei oo faijalla faijaa.
Neljäs nukkuu ku siihen jäi aikaa, eikä viidennelle riitä motiiveja lainkaan.
Ja silti esteit on liikaa. Yliopistolle lukeen kielen estetiikkaa.
Pedikyristi, konsolipelinisti, merkkielitisti, viis miljoonaa piikaa.
Tää sukupolvi on hyödytön. En oo työtön, mut mitä hyötyy täst työst ny ön.
"Töit on tehtävä." on aivoihin syöpyny. Kulutusta tukemaan nää rakenteet myöntyny.
Vaatteiden arvo ei oo lämpö tai suoja. Ei aatteiden puolesta kuolla, ei.
Taas uus Ideapark jossain suolla, muttei siellä mitään uusii ideoita vuolla.
Kotona köllin, ostan uuden piltin kun nään plasmotöllöstäni hirmuisen Röllin.
Pitkä ikä mielessä, vedän light pöllin, ja kierrätän tölkin "Voi, tulee hyvä mieli."
Mie oon raatanu ku sopuli. Kalenteri sanoo: "Piä tänään rokuli."
Ei meil oo suuntaa minne mennä. Suojasta ihmetellään mistä uus moguli.

Tää on paskaa aikaa. Tää on paskaa aikaa.
Ei me saada täällä paskaakaan aikaan. Tää on paskaa aikaa.


Mihin tässä valmiis maailmassa? Mä oon muuttanu kerrostaloon.
Mut en oo lähempänä taivasta, lähempänä rikkauksii, enkä oo lähempänä valoo.
Sä tulit vähän huonoon aikaan, mut soitellaan, jookosta? Koff-lippis kohti Rodosta.
Hyi hitto, mä oon ulkon ku suomalainen seksituristi Thaimaas imemäs kookosta.
Kieślowskin värit lentää päästä. Mä olin Paipis ′06 laval viimeks näin jäässä.
Puhutaan säästä. On satanu paskaa taas niin paljon, etten erota pönttöö päästä.
Höhöhö, ulosteet jaksaa naurattaa, mut ei niis asuminen saa ketään nauramaan.
Pysyy rauha maas niin kauan kun aseet on ilmas, mut aseit ilman ei rauhaa saa.
"Se on vauva vast", ne sanoo nuorest murhaajast. Puumajas jengii kiväärillä zoomaamas.
Hauskaa ku Puuhamaas. Jengi baunssaa ku ei osaa muutakaan.

Tää on paskaa aikaa. Mä voin ilmas sen haistaa, aamul sen maistaa.
Tää on paskaa aikaa. Tää on paskaa aikaa.

Miten mäki oon taas päätyny tähän? Terveisin Kampin lumihankiin nääntyny jäbä.
Jäätyny kiinni tähän liikaan sekasortoon, ku arki pystyy tekeen vartissa vahvasta orvon.
Puren hammasta, halkasen kaikki esteeni. Sanon läpän puolivillasesti niinku neki teki.
Heti alkuun kelaan nauhan, painan reccii, ettei tarvi kelaa kauan mitä neki jauhaa, kaipaan rauhaa mis ei
kukaan painosta mua rahan painosta. Laitonta, purkki kerää pölyt irti vainoista.
Hajal lainoista, liian lähel laitosta. Kaikki tallel aivoissa, olo kovin raivoisa.
2002 valitin mun vaivoista. Näinä päivin joka tunnetila vahvasti poissa.
Ei oo muutakaan jäljel, paitti rikkinäisen käden kanssa juttui joita häpeen.
Visioita, joita räppipäät ei pygee näkee. Menee hyvin kuhan ei tulla lähel, ja pois lähen.
Ja noiden läppien tähen hajosi maa, ku antaa liikaa muille, vähemmän takasin saa.
Ja meki joskus tavataan taas, mut näinä päivin sanat on vaan liian painavaa.
Ja ne kysyy miksen oo tehny viel mitään, eikä tajuu millast salaisuutta joudun sisällä pitää.