Näytelmä Songtext
von Ronja Mariela

Meidän oves on kaks nimeä
Mut välil tuntuu et meit on tääl enemmän
Sä pidät kiinni viel sun menneistä, vaik sun pitäis pitää kii meistä
Et haluu satuttaa, mut kerrot satuja
Sun valheisiin käärityt totuudet on kauniita
Mä koitan mutten saa sua ikin avautumaan,
Välil en tunne sua ollenkaan

Jos sä välität, et jätä lukee rivien välistä
Sun totuudet, miks ne muuttaa aina vaan niitten väriä?
Kerro miten päättyy tää näytelmä, kuinka monesti vois sydämen särkeä?
Sun luurangot on kaapeis, viikattu ku vaatteet
Kerro milloin päättyy tää näytelmä


Me ollaan muiden silmis unelmaa,
mut silti sun viereen on vaikee nukahtaa
Koska sillon kun valot sammuttaa,
voit kuvitella mun paikalle kenet vaan
Miks tuntuu välillä et haluut
peitellä mulla sun edellisten jättämiä jälkiä
Kelpaisko kuka vaan haavojas puhaltamaan
Sun ajatuksistas en kiinni saa

Jos sä välität, et jätä lukee rivien välistä
Sun totuudet, miks ne muuttaa aina vaan niiden väriä?
Kerro miten päättyy tää näytelmä,
Kuinka monesti voi sydämen särkeä
Sun luurangot on kaapeis, viikattu ku vaatteet
Kerro milloin päättyy tää näytelmä

Oonko sulle ajan vietettä, pelkkää lääkettä?
Pysytkö sä yhä mun vierellä, kun loppuu näytelmä?

Jos sä välität, et jätä lukee rivien välistä
Sun totuudet, miks ne muuttaa aina vaan niiden väriä?
Kerro miten päättyy tää näytelmä, kuinka monesti voi sydämen särkeä?
Sun luurangot on kaapeis, viikattu ku vaatteet
Kerro milloin päättyy tää näytelmä