Loppumattomat pimeät kuilut Songtext
von Pääkallo

loppumattomat pimeät kuilut kuiskaa
täällä jälleen kaiken nähdä saat
tunnet kuinka kaikki katoaa
tyhjyys vain tyhjyys lopulta jää

niin kaukaa tunnen sen luokseni saapuvan
(tunnen sen saapuvan)
kutsun tuon ikuisen nyt aineeksi muuttuvan
(nyt aineeksi muuttuvan)
tomusta tulleemme luulin että me olemme
(tomusta tulleemme)
revittynä valoista suuren taivaan saloista
(revittynä valosta)

olen vain kaiku kuolevan
veri virtaa polttaen rinnassain
luuni ja kehoni hauraat
itse aika ahmaisee


syliin tuonpuoleisen syvään sukellan
(syvään sukellan)
näenkö kaiken kaipuun alkupisteen
(kaiken alkupisteen)
singulariteetin jossa en pelkää koskaan
(singulariteetin)
harmoniaa tahdon vain sielullani koskettaa

loppumattomat pimeät kuilut kuiskaa
täällä jälleen kaiken nähdä saat
tunnet kuinka kaikki katoaa
ja tyhjyys vain lopulta jää
olin vain unta perhosen
vain yksi pieni askel jättiläisen
vaan ei jälkeäkään minusta jää
kun vaivun kuiluun hämärään

tuliani polttakaa
nimiäni muistakaa
ilta kun lankeaa
olen kanssanne
totuuksia puhukaa
hiljaa kuiskatkaa
sanoja rakkauden
äärellä savujen

on niin pimeää
kellun jossain
kaukana poissa