Juuret Songtext
von Näkökulma

illat tuntuu pimeemmilt ku aiemmin
koulun pulpetteihin haistakaa vittua kaiversin
siltä se tuntu. minä vastaan maailma
tulkaa vaan. yrittäkää. mä oon valmiina
broidin kaverit lupas mun perään katsella
mä en koskaan kokenu ees mopokastetta
mut ei lumi tehny enkeleitä eteiseen
mun pumpulilinnassa seinät jo repeilee
äiti itki ja litki viinii kellarissa
mul ei ollu mitään. nenä kiinni telkkarissa
ja sieltäkään ei tullu mitään mille nauraa vois
tää lintu ei halunnu muut ku lentää kauas pois
mut pysyn aina pikkuveljenä
opin kirjoittaa sen mitä en sano kellekkään
ne tuntee mut muil nimil. voitte hautaa ne
raita ku raita mä oon aina Simo Kauhanen


koska mä teen todellista musiikkii
ei koskaan rutiinii
mikää ei oo muuttunu
koska mä teen todellista musiikkii
ei koskaan rutiinii
ja mikään ei oo muuttunu

(ne ei oikeen koskaan tajunnu mua
tai siltä must tuntu.
ne ei tienny mitä tehdä mun kanssa
tai mitä tehdä mulle)


ne ei pysty määrittämään mua. helpompi käsitää väärin
mä en osaa muttaa maailmaa. mut mä väritän äänin
sen mä osaan. opettelin nuorena
päästää jotain ulos minkä pidin aina kuoressa
katkeran suloista. surullisen kaunista
vähän sekavaa niinku päivät tähän asti
rytmin lumoissa kun yks putos vauhdista
ja etsi jotain mikä tekis olon paremmaksi
mä löysin silloin itseni rytmist
yks. kaks ja yks. kaks mä en ollutkaan yksin
kun muut ei kuunnellu. mä en valehdellu Elan levyl
en Kovalla maalla. en Näkiksen ekal levyl
kaikki totta. tappeluista kriiseihin
sanasta sanaan. ensimmäisist viimeisiin biiseihin
kaikki totta. puettuna riimeihin
Tuomas Kauhanen ekasta viimeisiin biiseihin

Koska mä teen todellista musiikkii
rehellistä. ei koskaan rutiinii
siinä mist lähettiin
mikään ei oo muuttunu

levottomampi sielu. kovemmat kädet
pakko päästä pois. mene. koe ja näe
mä en nää selviytyjii. mä nään tyytyjii
on tarpeeks unelmia pilkkahintaan myytykin
kerro sinä. mitä sä haluut tehdä
mitä sä haluut nähdä. minne sä haluut mennä
tääl opetetaan kaivaa unelmilleen hautoja
rivitaloi. valkosii aitoi. farmariautoja
mieluummin keskivertoi. ku äärimmäisyyksii
laspsest asti persoonat pyyhitää häivyksiin
mut se ei häivy niin. se on meissä kaikissa
vai luuletsä. et me ollaan samanlaisia on yks. ja kaks. ilman kolmatta
aitous tulee helpoiten. ei tarvii kun olla vaan
ole vaan. elä vaan. pysytsä kuvassa?
sitä on elää unelmaa tai kuolla mukana

mä teen todellista musiikkii
sponttaanii. rehellistä. ei koskaan rutiinii
siinä mist lähettiin. kai mä oon juurtunu
simo ja tuomas. mikään ei oo muuttunu

koska mä teen todellista musiikkii
sponttaanii rehellistä. ei koskaan rutiinii
siinä mist lähettiin. kai mä oon juurtunu
simo ja tuomas mikään ei oo muuttunu