Tulimyrsky Songtext
von Moonsorrow

"Muistan, kuinka katsoin sinä yönä ulos ikkunasta
Meri oli tyyni, ja taivaan tähtiä peitti ohut, harsomainen sumu
Ranta oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta minä en saanut unta
Katselin lintujen värisevän oksillaan
Ihmettelin miksi ne ovat niin levottomia, aivan kuin olisivat odottaneet jotain
Myöhemmin ymmärsin, että kuolema oli kuiskannut niille, aivan kuten se olisi kuiskannut meillekin jos olisimme osanneet sen kieltä"

"Aamun vielä viipyessä he saapuivat
Kuusi pitkää ja kapeaa
Kauniisti koristeltua laivaa piirtyi sumuun alle virstan päässä siitä ikkunasta
Josta minä niitä katselin
Seurasin, kuinka aseistetut miehet yksi toisensa jälkeen kahlasivat rantaan ja sytyttivät tulen soihtuihinsa
Ja he olivat ensin vaiti, yhtä hiljaa kuin rantakin
Sammutin kynttilän ikkunaltani toivoen että miehet eivät olleet huomanneet minua, ja pakenin"

Aseet esiin! Soihdut esiin! Nyt menkää ja tuhotkaa! Kaikki polttakaa!
Sääliä ei ansaita, jokainen asukas surmatkaa!
Jätitte kotinne kostaaksenne, se tehkää ja täyttäkää kohtalonne!
Tahdoitte verta, nyt siihen itsenne tahrikaa!


Meri peilaa korkeita liekkejä, lohikäärmeet lepäävät ylpeinä kaiken keskellä
Katselevat hävitystä, seuraavat tappajan kirvestä ja miekkaa
Joku pakenee, repii nuolen selästään
Niin moni verivanaan hukkuu
Meri peilaa korkeita liekkejä, aurinko tulen mustaan henkeen peittyy

Niin nousee
Tulimyrsky!
Mustaa verta sylkee!
Tulimyrsky!
Taivaan maalaa
Tulimyrsky!
Liekein maata nylkee!
Tulimyrsky!

Ryöstäkää! Raiskatkaa!

Aamu valkenee kaukana
Matkojen takana jo miehet miekkoinensa
Ei näy ihmistä täällä
Suojaa vailla on kylä, ei sitä kukaan aavista

Hyökkäyksen nopean sarastus lähettää, jo talo toisensa jälkeen palaa
Päivä lyhyt monelle lie
Sen jokainen muistaa mistä myöhemmin kerrotaan


Kun hän saapui, kun hän katsoi
Kattojen palavan
Näki rakkaiden kaatuvan
Ei aseita laskettu
Kuolevan suulla se mistä he tulivat

Niin miehet matkalleen saatetaan
Ja väki rannalla odottaa
Kenties peloissaan
Huuto kauas jo kiirii, nyt soutakaa!
Niin täynnä uhoa nuoret hetkeään vartovat

Kunnes salmen suulla tyhjästä myrsky nousee
Vaivatta repii vahvankin kannelta aaltoihin
Pohjatuulelle Orm jo raivoissaan huutaa
Tätä laivaa et kaada!
Miehet köysiin tarttukaa!

"Ehkä se oli joku heidän jumalistaan
Joka sai koko kesän rannikkoa piinanneen vimmaisen tuulen viimein laantumaan
Eihän kukaan meistä arvannut, mikä tuho meitä sen tähden kohtaisi
Muistan vain jonkun kironneen sitä, kuinka karja pitää sumun takia koota takaisin aitaukseen
Mutta linnut tiesivät, ja ne pysyivät vaiti, ja kuuntelivat."

Ei hiljaista rantaa
Niin

Merta katso, tunne veden paino
Mitä vihaa se päällään kantaa

On niityillä vihreillä noilla
Rauha kuin kuolemassa
Liike pysähtyy
Usva pelloilla raskaana makaa
Pian päivä jo hämärtyy
Ei merelle näy

Torilla jokunen kauppaansa vielä käy
Osa kotiin kai aamulla jäänyt on
Jossain lammas apeana heiniään syö
Vierellä paimen nälkäinen ja levoton

Sumu tiheä ei avita kenenkään matkaa
Ei kukaan tiedä mitä meri matkaan saa

"Sinä yönä, kun sytytin kynttilän ikkunalleni
Se ei kavaltanut minua, vaikka uskon, että sen olisi pitänyt
Muistan katsoneeni, kuinka soihtu toisensa jälkeen syttyi, mutta miehet itse odottivat jotain
Ja he keskustelivat
Juoksin läheisille kukkuloille herättämättä ketään
Ja toivoin että he heräisivät itse ja tietäisivät paeta
Eivät ne miehet minua tulleet hakemaan, eivätkä ketään niistä jotka pian saisivat surmansa."

Vimma katseista loistaa, pelon kohtaa
Ja talo toisensa jälkeen palaa
Ristin kantaja nyt verta kaavullaan
Jos kultaa vain löytyy, se otetaan

Ryöstäkää!
Polttakaa!
Tappakaa!
Nyt kosto haetaan!

Niin teilleen mennyt kylän viimein löytää
Miekka vyöteisillä lepää, auringossa välkehtii
Tuopistaan juo, pitkään puhuu
Moni puheesta luopion kiinnostuu

Meren takaa jostain hän tänne saapui
Meren taakse hän sukunsa jätti
Hetken epäröi
Palmikkoaan haroo
Hän tuskin aikoo takaisin
Suvullaan on rahaa
Sen hän kertoo
Ja sen kylänmies ahnas kuulee mielellään
Vielä kuoppaansa lankeaa, sitä vielä ei tiedä
Jokaisen petoksen kuolema lunastaa

On veri luopion meidän!
Sen saamme vaikka kaikki pitäisi polttaa
Saa siitä maksaa minkä myi
Hornaan veljensä hylännyt joutaa

Eikä kukaan sitä tiedä, ei voinut nähdä
Kun jo kaukana maa haastoi typeryyden

Päätöksen tarinalleen
Häpeän hiljaisen sai

"En tiedä, kuinka monta päivää lopulta vietin piilopaikassani
Sillä palavien talojen yllä makaava musta savu peitti auringon
Ja ne talot paloivat pitkään
Ehkä he lähtivät laivoinensa jo samana iltana
Mutta minä en uskaltanut palata kylään vielä silloin"

"Ja rannalla oli edelleen hiljaista
Kun tulimyrsky viimein laantui
Mmutta ihmiset olivat kuolleet
Ja linnut olivat lentäneet pois"

Pian tanssivat liekit yksin
Yksin jää kaunis ranta alle taivaan
Hiljainen paikkaa haavojaan
Niin matkaan laivat lasketaan
Kiirii särkynyt ääni jossain
Jossain mies yksin soutaessaan laulaa
Taskut täynnä, kohti itää
Tulen hehku näyttää öisen tien
Tulen hehku näyttää öisen tien
Niin tuuli kotiin meidät vie