Laitimmainen kerta Songtext
von Mokoma

Olkoon viimeinen kerta, kun keksin vaatteen
Tuulensuojan, perustan aatteen
Kirjoitan kirjan tai kehitän lääkkeen
Keksin pakkopaidan ja panssarilaivan

Saa olla laitimmainen kerta
Kun maalaan taulun, kauhon lapset uneen
Huudan, "Miehet riviin", laitan luvut jonoon
Keksin väkipyörän, keksin A:n ja O:n
Keksin väkijuoman, sanon, "A ja O" ja uh

Sanon itselleni, että hulluutta on monenmoista
Mutta tuskin on toista, johon tätä voi verrata
Puren omaa kättä, hakkaan poikki jalkaa
Käsi sydämellä lupaan, etten koskaan enää tee


Tahdistinta tai vedestä virtaa
Tai polttomoottoria
Halkaise atomia, yhdistä napoja
En luo tai opeta käytöstapoja
En luo, en opeta

Ihminen on juurisyy, ja juuri siksi
En enää yritä elää ihmisiksi

Olkoon viimeinen kerta, kun rakennan sillan yli
Tai tunnelin ali tai pyramidin
Tai teen luonnostani havainnon ja siitä lain
Teen lajistani kumppanin ja sitä nain

Ihminen on juurisyy, ja juuri siksi
En enää yritä elää ihmisiksi

Menköön samaan romukoppaan
Hyvät ja pahat, mittaamisen tavat
Omat säästöt ja toisten rahat
Saa olla laitimmainen kerta, kun esitän
Että elän ja olen ja hengitän

Ihminen on juurisyy, ja juuri siksi
En enää yritä elää ihmisik-sik-siksi