Mut päästäkää Songtext
von Martti Saarinen

Ei, en mä päässyt irti,
vaikka kauan koitin sut unohtaa.
Ei, en mä päässyt karkuun,
mä muistostasi rakensin vankilan.
Yö on ikuisuus, aamu kello kuus
pakotan taas itseni uuteen päivään.
Hereille en pääse, mut en saa untakaan.

Ja kerro, kuuletko sä mua,
öisin, kun mä huudan sua.
Kuulen äänes, vaikken sua enää nää.
Ja näätkö silmistäni sen
rikki menneen ihmisen?
Kun sä lähdin pois,
niin ei muakaan jää.
Mut päästäkää.


Joo, tiedän kaikki jatkuu.
Jaloilleni laskeudun jotenkin.
Joo, ehkä vielä joskus
puoli tuttuna mä sua tervehdin.
Päivä kevyt on,
en oo levoton.
Ihmiset eksyvät neljän ruuhkaan.
Ehkä mä illalla olen joku muu.

Ja kerro, kuuletko sä mua,
öisin, kun mä huudan sua.
Kuulen äänes, vaikken sua enää nää.
Ja näätkö silmistäni sen
rikki menneen ihmisen?
Kun sä lähdin pois,
niin ei muakaan jää.

Ja ehkä tulee aamu jolloin herään
ja huomaan surun viimein haihtuneen.
Ja annan sinun mennä,
annan maailmani alkaa uudelleen.

Ja kerro, kuuletko sä mua,
öisin, kun mä huudan sua.
Kuulen äänes, vaikken sua enää nää.
Ja näätkö silmistäni sen
rikki menneen ihmisen?
Kun sä lähdin pois,
niin ei muakaan jää.


Ja kerro, kuuletko sä mua,
öisin, kun mä huudan sua.
Kuulen äänes, vaikken sua enää nää.
Ja näätkö silmistäni sen
rikki menneen ihmisen?
Kun sä lähdin pois,
niin ei muakaan jää.

Mut päästäkää.

Mut päästäkää