Elävien otteella Songtext
von Lyyti

Elämälle kiitos mä hyräilen
Ku ajetaan ohi niiden kerrostalojen
Oon lähtenyt täältä niin monta kertaa
Et se muisto on melkein jo pyyhkiytynyt pois
Nyt mulla on kaikki kunnossa
Paitsi asiat, joihin yritän tarttua
Tuntuu jotenkin painavan raskaammilta
Taustasuru saa musta virtaa
Niinku jotain ei ois luutunut kunnolla
Aika usein luulen näkeväni sut kadulla
Lähen seuraamaan sua ja hätkähdän vierasta katsetta
Kai se on vaan haamukipua
Mua särkee johonkin paikkaan
Johon ei voi koskea elävien otteella


Me haudattiin pikkulintuja
Veisattiin Maa on niin kaunista
Eikä meidän kissan katoamistakaan
Saatu koskaan ratkaistua
Valokuvassa
Oisin voinu vannoa
Oli ruumis jonkun toisen
Ehkä oravan tai ketunpojan
En mä uskonut sen kuolleen
Niin en kirjoittanut päiväkirjaa vuoteen

Aina matkalla poispäin jostain
Aina jonkun unohtamaisillaan
Lokki vie mun kädestä viimeisen muiston
Se on enää painona omantunnon
Vaikken tiedä vielä kohtalostain
Kaikesta voi lauluja kirjoittaa
Laulan radioaalloille salaisuuden
Ehkä mä teen sillä omaisuuden

Kuumat kyyneleet lumessa
Kevät tulee tänä vuonna ajoissa
Ei mikään ilo kauaa kestä mussa
Vaikka koittaisin sen säilöä
Sun kuvan vieressä
Aikaleima syksyltä
Niinku voisit koska tahansa taas
Ilmestyä tekstikenttään
Ajattelen näitä juttuja
Aina valottomilla suorilla


Aina matkalla poispäin jostain
Aina jonkun unohtamaisillaan
Lokki vie mun kädestä viimeisen muiston
Se on enää painona omantunnon
Vaikken tiedä vielä kohtalostain
Kaikesta voi lauluja kirjoittaa
Laulan radioaalloille salaisuuden
Ehkä mä teen sillä omaisuuden

Luen taivaalta tähtimerkit
Koitan niistä eteenpäin suunnistaa
Kun mul on vielä kesken nää mitkä lie
Syntymän ja kuoleman väliset sivutiet
Pimeen tien yli lopputekstit juoksee
Vielä matka jatkuu saa
Piirrät kämmenselkääni haamuviivaa
Ehkä vaan oon valvonut liikaa