Evakon laulu Songtext
von Liljan Loisto

Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan
En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan
Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri
Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa velsi

Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa
Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa
Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin
Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin

Häipyi rakkaat mannut, sekä kotikujan pää
Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut
Karjalaisten elon tahtoa ri sota suistanut

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit
Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit
Moni kulki silloin elämässään viime retkensä
Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä


Tietyömiehet kysyivät, ett′ mikä matkanpää
A, kuhan päästään perille, se silloin selviää
Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon
Lisäsi, "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on

Asemalla evakoita junaan lastattiin
Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin
Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,
Viisi pientä lasta, sekä vielä kahvipannu uus"

Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa
Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa
Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä
Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä

Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa
Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa
Isännät, kun evakoita sinne kyytiin mättivät
Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät

Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan
Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan
Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin"
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin


Omaa peltotilkkuaan, kun äiti äesti
Niin uuden elon alkamista kiurut säesti
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla
Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala