Konstan joululaulu Songtext
von Lauri Tähkä

Joulun
aatto nyt saa
jo ilta tummuu ja hiljenee maa
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon?
Kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo
paikka hiljainen on, tumma liikkumaton.
Äidin haudalle valon hän suo.
Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin.
Sitä katsoo ja taas odottaa.
Koska joulun hän saa?
Koska voi naurahtaa, kera muiden taas kuin ennenkin.


Mutta niin hiljainen koti yksinäisten.
On kuin puuttuisi siunaus sen.
Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän.
Joka lämpimin lausehin lohduttaa.
Joka nousemaan katsehen saa.
Älä huoliisi jää. Nosta pystyyn taas pää.
Joka hetki sun kanssasi käyn.
Lapsi joulun Mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit sun valonas näyn.
Joulun ensimmäisen Mä olla tallissa härkien sain.
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan.
Sinne saapuivat tietäjät maan.
Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään.
Sinun joulusi kauniiksi teen.
Sinä huomata saat
surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.
Sinä huomata saat, surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.