Glastonburyn lehto Songtext
von Kuolemanlaakso

Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo
Lehdetönnä oksat keinuu
Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu
Palanut öljy syysyössä tuoksuu
Pelko on avain
Pelko on avain

Tuuli hetken lepää
Se huilii paikoillaan
Lehto on aivan hiljaa
Se odottaa
Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu
Kun portti aukeaa
Pelko on avain
Pelko on avain


Punahuoneessa istun, verhotussa
Musiikki leijuu ilmassa
Veripukuinen mies nauraa ja tanssii
Tuulen heiluttamissa oksissa
Kun musiikki päättyy
Valot välkkyy punaisessa huoneessa
Nauru kun petojen pidot
He kutsuvat paikalle tulen
En ole enää minä

Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo
Lehdetönnä oksat keinuu
Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu
Palanut öljy syysyössä tuoksuu
Pelko on avain
Pelko on avain

Punahuoneessa istun, verhotussa
Musiikki leijuu ilmassa
Veripukuinen mies nauraa ja tanssii
Tuulen heiluttamissa oksissa
Kun musiikki päättyy
Valot välkkyy punaisessa huoneessa
Nauru kun petojen pidot
He kutsuvat paikalle tulen
En ole enää minä


Punahuoneessa istun, verhotussa
Musiikki leijuu ilmassa
Veripukuinen mies nauraa ja tanssii
Tuulen heiluttamissa oksissa
Kun musiikki päättyy
Valot välkkyy punaisessa huoneessa
Nauru kun petojen pidot
He kutsuvat paikalle tulen
En ole enää minä