020107 Songtext
von Julma-Henri & Syrjäytyneet

Järki lähtee, mä yritän pitää siitä kiinni
järjen jättämä jättää jälkiä.
Mitä väliä, se lähtee välillä,
se lähtee, sit mä en välitä.
Kun sä suljet sun silmät, mitä sä näät?
Onko ne ainoastaan mun pääs
Extreme-duudsonit teki jotain mun pääkopalle
nyt mä haluun tönii jengii metron alle.
Kuvanauhalle, miksei kukaan naura?
Quarterback-puvussa, sekoomassa surusta.
Yritin tulla uskoon, mut ne ei halunnu mua sinne
kirkko oli menny kiinni, se ovi on menny kiinni.
Doupeimmat douppi seivaa, vai oliko se Jumala? Vai sama asia.
Mä täytän mun ajat tällä (tällä)
ainoalla ystävällä.


Lapsuus meni pelätessä, toivoin,
että: ehkä joku päivä oon tarpeeks iso lähteäkseni litoon.
Koulu sekoillessa, sekaisin lesoillessa
betonineliössä istuessa.
Hankittiin ammatti äidille
todisteltiin kovuutta äijille.
Vuosia ylläpidettiin kuosia
yritettiin rikastua nopeasti.
Siinä matkalla rakastuin sokeasti massiin
kurkottaen välittämättä kenen päälle astuin.
Tulevaisuus on tässä, tunnen sen läsnä,
oo tässä vitun helvetissä normaali.
Tyylipisteitä ei jaeta,
armoa ei anneta, eikä haeta.
Ylitöissä, lääke ja myrkky öissä
nykyään mun työ on pysyä hengissä.

Syöttäjä ei heitä koskaan suoraa
kierrepallot hiertää kalloo.
Ihmiset ohittelee mua ruuhkassa,
tekis mieli räjähtää, tätäkö tää nyt on?
tätä, taskuissa tunteinta, verta, hikeä
"tästä saat sen, toi taas tekee sen"
Uni on taivas, harva sitä tajuaa
tajunta laajenee kunnes se hajoaa.
Henri, sä oot liian iso ihmiseksi.
Henri, turha sitten kysyä miksi.
Henri, uskoa sanotaan uskoksi siksi, uskovat uskoo
ai siksi? just joo.

2000 mun luvun henri toivoton matkalla rotkoon.
2000 mun luvun henri toivoton matkalla rotkoon.