Joose Keskitalon laulu nro. 117 Songtext
von Joose Keskitalo

Kello on seitsemän aamulla ja katson peiliini
Pakolaisena Babelissa ja siltä näytänkin
Ulkona nuo kuninkaat taistelee hei se ei oo mun sotaani
Ja mieleeni muistuu nyt vanha laulu ja kotiin tahdon minäkin

Kolmelta Kelan toimistossa mä jonotuslipuketta
Minut tuomittiin kaavojen kahleisiin sadaksi vuodeksi
Tuotu leipää viiniä vangillesi hakulomakkeen muodossa
Anteeksi mutta olen jo täysi vastaan suu täynnä lomakkeita

Kadulla on joku joka tämän päivän totuutta myy halpaan hintaan
Näytän omani mutta se kuulemma on joltain vuodelta nolla
Sanoo että kohtuuhinnalla voit sen nykyaikaisempaan
Siitä kieltäydyn kohteliaasti sivukujalle paeten


Jotkut hullut hyppivät betonitaloistaan pää edellä
Etkö sinä tiedä mihin olemme menossa sanovat vapauteen
Puhuvat jostain WTCstä ja kansalaisoikeuksistaan
Hei me tiedämme kyllä oikeutemme tämä on muodissa siellä lännessäkin

Äitini sanoi ettei uskoa saa ne myy vain sielujaan
Kenkien, kännyköiden ja vaatteiden lisäksi tietysti
Hetken keskustelemme siitä onko Kela Johanneksen ilmestysksen viides tai kuudes peto
Minä sanon että teidän vapautenne on kadun asfalttia vaan

Kello on kahdeksan illalla melkein toivoni menetän
Kunnes paikalle saapuu valkoinen laiva ja kapteeni huuta en
Lähdemme pakoon Babelista huomenna kello viis
Vapauteen ystävät vapauteen todelliseen vapauteen

Vaikka ilta näyttää tummenevan minä näen kuinka aamu valkenee
Vaikka maailma näyttää katoavan minä näen uuden taivaan ja maan
Halki vanhan maailman oi Jeesus saavu pian
Vapauteen ystävät vapauteen todelliseen vapauteen