Maan poveen Songtext
von Hiidenhauta

Enää hiljaa hengittäisin
minä viimeisen vetoni.
Ota henkäys minulta,
minä täytän keuhkojasi.
Ruton kouralla kovalla
pidän kiinni kämmenestä.

Syliin äitini pääni painan,
minä mullaksi murenen.

Kaivon kalpean ovilla
kasvaa kalman kaunis kukka.
Ota vettäni minulta,
minä kuulen kuolemasi.
Sulje silmäsi, niin annan
lavantaudin peitoksesi.

Syliin äitini pääni painan,
minä mullaksi murenen.


Vettyvät vetiset silmät
minun oudon otsan alla,
lyö pisarat hetken verran,
ja pellot vedestä uivat.

Eivät kasvuksi pisarat,
sateet viljan vartijaksi;
minä siipeni levitän
ja levätä kasteen annan.

Pelloille viljani mätäni,
kastui kasket kaikkialla.
Synnistä sylini kylmä,
jossa lastani nukutan.
Jonne lapseni hukutan.

Enää hiljaa hengittäisi
hetken tummuvan tuvassa.
Minun ruumiini lavalla
makaa, kun ovella seisot.
Puista kaarnat on revitty,
käy tuuli sukuni maita.