Kaatuu valtamerilaivojakin Songtext
von Heikki Salo

Seisoin pitkällä Pystiksen tiskillä
rivi ryppyjä kulmilla
haudoin päätäni vahvalla viskillä
sekä mietteillä julmilla

Kun mun viereeni horjahti herrasmies
parhaat vuotensa nähnyt jo
tajus kai, että painaa mua huolten ies
koska alkoi muistelo:

"Keinun minäkin oksalla hyvällä
kerran elämän puistossa
olin aikeiden taidosta jyvällä
ja mun Järviset luistossa

Sitten kohtalo kusi mun maljaani
olin äkkiä hukassa!
Nyt en piittaa kuin että mun kaljaani
riittää nappulat sukassa


Meni hiukset, näkö, kuulo, hajuaisti, katos ajantaju,
rahat, auto, kotitalo, huumori ja järjen valo,
vaimo, ulkonäkö, luotto, ystävät ja firman tuotto,
golffimailan varsiakin.
No niistä saa jo karsiakin

Tuli kihti, kaihi, luuvalo,
tama, tulva, tulipalo,
ulosottomies ja vero,
vävypojaks Vaaran Tero,
syöpä, sydäri ja sakko,
krapula ja Alkon lakko,
impotenssi vaivojakin

Mutta minähän en huolehdi koskapa niin
kaatuu valtamerilaivojakin

Sä voi leipoa kakkuihin viiloja
kaiken kurjuuden varalle
Sä voit etsiä hyviä piiloja
nahkaplompuuki-paralle

Sä voit luulla, et onnes on turvassa
ja se löytyy sun nyytistä
mutta ekassa elämän kurvassa
se voi pudota jo kyydistä


Sä voit kiskoa päähäsi säkkiä
sitten zoomata napaasi
Mutta ennen kun on edes äkkiä
puree maailma lapaasi

Siksi älä sinä rintaasi huolia
enää säilö ja pakasta
etsi asioista ilosia puolia
elä, naura ja rakasta

Meni hiukset, näkö, kuulo, hajuaisti, katos ajantaju,
rahat, auto, kotitalo, huumori ja järjen valo,
vaimo, ulkonäkö, luotto,
ystävät ja firman tuotto,
kunniaa ja mainettakin.
No meni sitä ainettakin

Tuli kihti, kaihi, luuvalo,
lama, tulva, tulipalo,
ulosottomies ja vero,
vävypojaks Vaaran Tero,
syöpä, sydäri ja sakko,
krapula ja Alkon lakko,
impotenssi vaivojakin

Mutta minähän en huolehdi koskapa niin
kaatuu valtamerilaivojakin"